Kirkko

Olen pappi, joka ei ole kirkon töissä. Suhteeni Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon on kuitenkin pitkä ja tiivis. Lähdin isosvuosieni innoittaman opiskelemaan teologiaa Itä-Suomen yliopistoon heti lukiosta päästyäni, ja pian opintojen aloittamisen jälkeen minulle kirkastui, että todella haluan pappisvihkimyksen. Valmistuin teologian maisteriksi huhtikuussa 2016, ja kuukautta myöhemmin minut vihittiin papiksi Kuopion tuomiokirkossa.

Vuosien kuluessa minusta on tullut pappi, jonka keskeisimmät kirkolliset pohdinnat liittyvät oikeudenmukaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja avoimuuteen:

  1. Kirkon pitää asettua köyhien ja sorrettujen puolelle siinä mittakaavassa, jota Jeesus Raamatussa peräänkuuluttaa.
  2. Kirkon tulee kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirkon jäsenen oikeus kirkollisiin toimituksiin ei saa riippua siitä, mitä sukupuolta hänen kumppaninsa on.
  3. Kirkko ei voi käyttää leijonanosaa resursseistaan yhteen prosenttiin jäsenistöstään. Fokus on saatava niihin ihmisiin, jotka eivät jo valmiiksi ole mukana toiminnassa.
Karkun kirkko kuvattuna kesäisenä päivänä alaviistosta.
Karkun kirkko Sastamalassa.

Viimeiseen pointtiini liittyen olen viimeisen puolentoista vuoden ajan säännöllisesti luennoinut ja kouluttanut seurakuntien työntekijöitä ja johtavia viranhaltijoita millenniaalien tavoittamiseen liittyen. Kirkon tuorein nelivuotiskertomus nostaa millenniaalit esiin kaikkein vähiten uskonnollisena ja samaan aikaan yhteiskunnallisesti merkittävimpänä sukupolvena, minkä myötä millenniaalien suhde uskontoon tulee olennaisella tavalla määrittämään kirkon tulevaisuutta.

Tulevaisuudessa löydät näiltä sivuilta lisää pohdintojani Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta, kristillisestä uskosta, uskonnonvapaudesta ja uskontodialogista. Tervetuloa kuulolle!